|
Kauppa keskitetään Kuningas Kustaa II Aadolfin merkantilistisen politiikan tavoitteena oli luoda Ruotsista voimakas kauppavaltio. Kaupunkeja perustettiin, jotta valtio voisi ohjata ja kontrolloida kauppaa, sekä kerätä entistä suurempi osa veroista rahana. Kauppa oli porvariston yksinoikeus, ja laajaa laitonta talonpoikaiskauppaa voitiin rajoittaa parhaiten tekemällä heidän kauppapaikoistaan kaupunkeja. Tervanpoltto ja laivanrakennus olivat nostaneet Pohjanmaan taloudellista merkitystä suuresti, ja niinpä 1600-luvun alussa se sai ensimmäiset kaupunkinsa.
Porvarit ja talonpojat Kauppiastalonpojat olivat yhteisön ylintä kerrosta, joilla oli suuri vaikutusvalta paikallisessa hallinnossa ja talouselämässä. Ei ole siten sattumaa, että Kokkola 1620 perustettiin näiden johtomiesten kylien (Ristiranta ja Kvikant) maille, ja että heillä oli keskeinen asema myös porvareina uuden kaupungin alkuvaiheissa. Kokkolan kauppa-alue määrättiin perustamiskirjassa 1620 seuraavasti: "… Pyhäjoen, Kalajoen, Lohtajan, Kokkolan pitäjän ja Kruunupyyn rahvas on velvollinen viemään tavaransa kaupunkiin ja ne siellä porvaristolle myymään, eikä suinkaan ole sallittua, että muiden kaupunkien porvarit käyvät rahvaan kanssa kauppaa pitäjissä yleisiä markkinapaikkoja lukuun ottamatta…Kukaan maaseudulla asuva talonpoika ei myöskään saa harjoittaa purjehdusta, niin kuin tähän saakka on tapahtunut, vaan hänen on mentävä tavaroineen lähimpään kaupunkiin ja ne siellä myytävä." Kauppa-alue ulottui siis Salon pitäjään eli nykyiseen Raaheen asti, ja Kokkola sai näin parhaan osan Oulun aikaisemmasta kauppa-alueesta, ja ohitti pian Oulun kauppakaupunkina.
Satama Torikaudun päässä Todennäköisesti satamapaikka oli käytössä Ristirannan kylässä jo ennen kaupungin perustamista. Kaustarinlahti oli joka tapauksessa mataloitunut jo niin paljon, ettei kaupunkia voitu perustaa Kirkonmäen vanhalle satama- ja markkinapaikalle. Kaupungin ensimmäisen asemakaavan keskuksena oli tori, jolla sijaitsivat hallinnon ja kaupan kannalta keskeiset rakennukset, ja jonka välittömässä yhteydessä oli satama laitureineen. Talonpojat kuljettivat tervan enimmäkseen talvisaikaan joko kaupunkiin tai sen lastauspaikkaan. Ei ole tiedossa, oliko Tervaholma lastauspaikka vielä kaupungin perustamisen jälkeenkin - sehän ei ollut kaupungin alueella. Ryövärinkari on saattanut olla yksi lastauspaikka, koska se toimi ainakin puutavaran varastopaikkana. 1647 sinne perustettiin pikiruukki, jota varten piti joka tapauksessa tuoda tervaa. Lastauspaikat oli myös Lohtajalla ja Kalajoella.
Tervakauppaa Ennen kuin terva saatiin lastata laivaan, oli sen laatu ja määrä tarkastettava. Tarkastuksen suoritti erityinen tehtävään valittu virkamies, tervavräkäri. Alussa tervaa ja puutavaraa tuotiin suuressa määrin myös torille ja kauppiaiden pihoille. Vientimäärien kasvaessa tilanahtaus sekä tulipalonvaara pakottivat varastoimaan puutavaran Suntin suulle ja sittemmin Ryövärinkarille. Tervaa varastoitiin myös Suntissa sijaitseviin kauppiaiden aittoihin. Tulipalo tuhosi kaupungin kokonaan 1664. Seuraavana vuonna kaupungille laadittiin uusi, säännöllinen asemakaava; tori ja satama säilyivät kuitenkin kutakuinkin aikaisemmilla paikoillaan.
| |||||||||||||||||||||||||||
