Keskisen Pohjanmaan ensimmäiset asukkaat olivat ilmeisesti Lounais-Suomesta lähtöisin olevia pyytäjiä, jotka vähitellen asettuivat vakituisesti eräalueidensa ääreen. 1200-luvun jälkipuoliskolta alkaen alueelle suuntautui uudisasutusta Keski-Ruotsista. Ilmeisesti uudisasukkaiden yhteydet entiselle kotiseudulleen säilyivät edelleen ja kehittyivät kauppapurjehdukseksi.
Pohjanmaa ei ollut viljan suhteen omavarainen, joten viljantuonti oli itse asiassa edellytys pysyvälle asutukselle. Pohjanmaa taas kykeni toimittamaan emämaan kannalta tärkeitä tarvikkeita, kuten turkiksia, traania, kalaa, voita ja sittemmin myös tervaa. Näin talonpoikaispurjehdus muodostui Pohjanmaan kehityksen olennaiseksi tekijäksi.
Talonpojat purjehtivat Jo keskiajalta alkaen kauppa pyrittiin keskittämään kaupunkeihin, joihin talonpoikien tuli kuljettaa omat tuotteensa myytäväksi. Käytännössä kuitenkin osa talonpojista erikoistui laajamittaiseen kaupankäyntiin. Todennäköisesti Pohjanmaan kruununvoudit sallivat 1500-luvulla usein kaupankäynnin niissä satama- ja käräjäpaikoissa, joissa he itse oleskelivat ja joissa he siten saattoivat kerätä satama- ja aittamaksut. Useissa tapauksissa kruununvoudit harjoittivat itse laitonta kauppaa. Pohjanlahden talonpoikaispurjehduksen loistoaika 1540-1600 jakaantuu kolmeen kehitysvaiheeseen:
Kirkko, käräjät, satama Ensimmäinen maininta Karlebyn (laittomasta) satamasta on vuoden 1546 käräjien yhteydessä. Käräjät pidettiin kirkolla, joten satamakin sijaitsi sen läheisyydessä. Jyrkkien rantojensa ansiosta tuolloin saarena ollut Kirkonmäki (eli Holmbacken) on muodostanut hyvän satamapaikan ehkä jo 1200-luvulta alkaen. Kivikirkko rakennettiin 1500-luvun alussa, mutta paikalla on mahdollisesti sijainnut (puinen) kirkko jo aikaisemmin. 1500-l:lla (laittomia) satamia oli kuitenkin ilmeisesti useita: Kaustarinlahdella, Kvikantissa ja Perhojoen suulla - tähän viittaavat mm. kauppiastalonpoikien asuinpaikat. Alukset olivat pieniä, eikä satamalle asetettu suuria vaatimuksia. Koska kauppa ajoittui tiettyihin ajankohtiin (käräjäpäivät), olivat satamat ilmeisesti enemmän tai vähemmän tilapäisiä. Tervanviennin käynnistyessä 1500-luvun lopulla pääasialliseksi lastauspaikaksi muodostui oletettavasti Iso-Katajasaari eli Tervaholma.
| |||||||||||||||
|