Kokkolan sataman historiaa

Keskisen Pohjanmaan ensimmäiset asukkaat olivat ilmeisesti Lounais-Suomesta lähtöisin olevia pyytäjiä, jotka vähitellen asettuivat vakituisesti eräalueidensa ääreen. 1200-luvun jälkipuoliskolta alkaen alueelle suuntautui uudisasutusta Keski-Ruotsista. Ilmeisesti uudisasukkaiden yhteydet entiselle kotiseudulleen säilyivät edelleen ja kehittyivät kauppapurjehdukseksi.

Pohjanmaa ei ollut viljan suhteen omavarainen, joten viljantuonti oli itse asiassa edellytys pysyvälle asutukselle. Pohjanmaa taas kykeni toimittamaan emämaan kannalta tärkeitä tarvikkeita, kuten turkiksia, traania, kalaa, voita ja sittemmin myös tervaa. Näin talonpoikaispurjehdus muodostui Pohjanmaan kehityksen olennaiseksi tekijäksi.

Olaus Magnuksen Carta Marinassa vuodelta 1539 "Karlabin" edustalla pyydetään hylkeitä. Kuvan oikeassa yläkulmassa olevat tynnyrit ovat merkkejä uudesta, nousevasta elinkeinosta, tervanpoltosta. © Fredrikson collection

Talonpojat purjehtivat

Jo keskiajalta alkaen kauppa pyrittiin keskittämään kaupunkeihin, joihin talonpoikien tuli kuljettaa omat tuotteensa myytäväksi. Käytännössä kuitenkin osa talonpojista erikoistui laajamittaiseen kaupankäyntiin. Todennäköisesti Pohjanmaan kruununvoudit sallivat 1500-luvulla usein kaupankäynnin niissä satama- ja käräjäpaikoissa, joissa he itse oleskelivat ja joissa he siten saattoivat kerätä satama- ja aittamaksut. Useissa tapauksissa kruununvoudit harjoittivat itse laitonta kauppaa.

Pohjanlahden talonpoikaispurjehduksen loistoaika 1540-1600 jakaantuu kolmeen kehitysvaiheeseen:
1) Purjehdus pohjoisiin satamiin (mm. Salo, Oulu, Ii, Kemi) ja kaupankäynti käräjäpäivien aikana pidettävillä markkinoilla
2) Matkat Tukholmaan ja Mälarenille
3) Rahtipurjehdus kruunun laskuun Viipuriin, Narvaan, Tallinnaan yms.

Rantaviivat Kokkolan keskustan alueella n. v.
1500 (paksu viiva),
1750 (ohuempi viiva) ja
2000 (tumma sininen).
Punaisella on merkitty kaupungin asemakaava-alue, joka säilyi lähes muuttumattomana vuodesta 1665 aina 1800-luvun lopulle. Keskellä alhaalla Kirkonmäki, jonka jyrkkä itäranta oli todennäköisesti satamapaikka keskiajalla.
Suurempana erillisessä ikkunassa (138 kt).

Kirkko, käräjät, satama

Ensimmäinen maininta Karlebyn (laittomasta) satamasta on vuoden 1546 käräjien yhteydessä. Käräjät pidettiin kirkolla, joten satamakin sijaitsi sen läheisyydessä. Jyrkkien rantojensa ansiosta tuolloin saarena ollut Kirkonmäki (eli Holmbacken) on muodostanut hyvän satamapaikan ehkä jo 1200-luvulta alkaen. Kivikirkko rakennettiin 1500-luvun alussa, mutta paikalla on mahdollisesti sijainnut (puinen) kirkko jo aikaisemmin.

1500-l:lla (laittomia) satamia oli kuitenkin ilmeisesti useita: Kaustarinlahdella, Kvikantissa ja Perhojoen suulla - tähän viittaavat mm. kauppiastalonpoikien asuinpaikat. Alukset olivat pieniä, eikä satamalle asetettu suuria vaatimuksia. Koska kauppa ajoittui tiettyihin ajankohtiin (käräjäpäivät), olivat satamat ilmeisesti enemmän tai vähemmän tilapäisiä. Tervanviennin käynnistyessä 1500-luvun lopulla pääasialliseksi lastauspaikaksi muodostui oletettavasti Iso-Katajasaari eli Tervaholma.

Koko kartta erillisessä ikkunassa.
Suurempi versio (80 kt).
Kirkonmäki ja Tervaholma Claes Claessonin kartassa vuodelta 1649. Vasemmalla pitäjänkirkko, ja sen alapuolella on 1650 valmistunut suomalainen kirkko ("Finska kyrckia, nybygd"). Pappila ("Prestegården") sijaitsi samalla paikalla kuin nykyisinkin. Oikealla ylhäällä näkyy Tervaholma, jonne johtaa mantereelta pengerretty tie. Kartan mukaan "tällä saarella on joitakin aittoja. Saari on tasainen, vain rannat ovat kiviset." ("På denna hålman står några bodar på. Slät hålma endast wid stranden ähr stenigt runt omkring.") Tervaholma ei kuitenkaan enää tässä vaiheessa ole merkittävä satamapaikka, sen osoittaa jo vesialueeseen kirjoitettu "Grunt watn" (Matalaa vettä). Maanmittaushallituksen arkisto.

Ajassa taaksepäin Alkuun Ajassa eteenpäin

Varhaisvaiheet Kaupunki syntyy Vanha satama Ykspihlajan esiinnousu Kehitys suursatamaksi

Kuvagalleria Sataman sivuille Kronologia